Tänään kun lähdettiin Romeon kanssa normaalille iltapäivälenkille vastaan tuli ihmeellinen, pelottava ukko. Käveltiin sulanutta hiihtoladun pohjaa. Yhdessä kohdassa siinä menee kävelytie yli. Sieltä se ukko tuli ylämäkeä meitä vastaan. Kun oltiin kohdalla se alkoi tömistellä jaloillaan ja pitää ihmeellistä mörinää. Romeo ilmeisesti sitä vähän säihähti ja haukahti kerran. Ukko alkoi huutaan, että "Jumalauta sulla on hullu koira, noin hullua koiraa en ole ikinä nähnyt. Asun tossa 100 m päässä ja meen hakeen haulikon!" Me vaan jatkettiin matkaa, en reagoinut mitenkään koko ukkoon, eikä Romeokaan enää. Se jäi sinne huuteleen jotain vielä perään, mutta ei tosiaan jääty kuunteleen mitä. Vähän matkan päästä vaan vilkaisin taakseni, ettei tullut perässä vaan meni sinne mihin olikin menossa. Ei enää ukkoa näkynyt. Mietiskelin mitä kautta kiertelisin kotiin, ettei se vaan enää tule vastaan. Jäätiin jutteleen yhden tutun koiranulkoiluttajan kanssa melko pitkäksi aikaa, kunnes uskaltauduttiin jatkaan matkaa. Aikamme taas käveltyämme tuli sellainen metsäpätkä kävelytien vieressä ja siellä joku työmaakoppi tai vastaava. Se ukko lymys siellä takana. Mulla sydän hypähti kurkkuun. Mentiin pikavauhtia ohi. Romeolle tietty tuli just kakkahätä ja olis pitänyt jäädä siihen. Mää vaan kiskoin sitä hetken matkaa kamalaa kyytiä eteenpäin.Ei se ukko enää sieltä mitään huudellut. Onneks! Kun Romeo vihdoin pääsi kakalle ja katsoin taakse päin niin sieltähän se ukko kömpi takaisin kävelytielle ja lähti meidän perään. Aika haipakkaa käveltiin loppumatka kotiin. Nyt ollan turvallisesti kotona ja pulssi jo vähän  laskenut :) Mutta kyllä tänne mahtuu näköjään kaiken näköistä tallaajaa....